Sulan maan lajit
Koirajuoksu, koirapyöräily ja kärryajo
[ Kilpailutoiminta | Koirajuoksuopas
| Koirapyöräily | Koirajuoksijan
perusohjeet | Valjakkourheilussa käytettyjä koirarotuja
]
|
Ajankohtaista
Kuvagalleria:
|
|
|
Valjakkourheilu siirtyy kesäaikaan
Jos ei sada lunta maahan, miksei kilpailtaisi sulalla maalla? Näin lienee saanut
alkunsa valjakkourheilun kesälajit. Innokkaat valjakkoharrastajat Euroopassa
kyllästyivät olemattomien lumien odotteluun ja loputtomaan sääolosuhteiden kanssa
taisteluun ja siirtyivät koirineen pyörille. Kärryjen käyttö sulan maan treenissä on
ollut valjakkoajajien tapana jo pidemmän aikaa, mutta nyt mukaan ovat lähteneet myös
maastopyöräilyn harrastajat ja juoksijat.
Sulan maan valjakkourheilu tuo valjakkoajon täysin uusin maihin ja myös uusille
mantereille. Aktiivista sulan maan valjakkourheilua harrastavien joukkoa löytyykin jo
joka puolelta maailmaa: Euroopan joka kolkasta, Amerikasta, Kanadasta ja yksittäisiltä
alueilta Etelä-Afrikasta ja Venäjältä. Uusia valjakkourheilun harrastajia on
ilmaantunut Uudesta-Seelannista, Australiasta, Argentiinasta, Perusta ja Chilestä.
Kesälajien saatua viime kesänä ESDRA:n vuosikokouksessa samat arvokilpailut kuin
talvilajitkin, näyttää uusien lajien myötä Suomessakin syntyvän täysin uusia
kontakteja koiraurheilua harrastavien koiraihmisten välille. Tämän todisti syyskuussa
2004 pidetyt koirajuoksun ensimmäiset SM-kilpailut. Kilpailut kokosivat laajan joukon
paitsi valjakkohiihtäjiä myös perinteistä palveluskoiraväkeä ja agilityn
harrastajia.
Hallinnollisesti valjakkourheilun sulan maan lajit kuuluvat monessa maassa yhdessä
talvilajien kanssa saman liiton alaisuuteen. Näin on Suomessakin, jossa kesälajit
otettiin virallisesti Suomen Valjakkourheiluliiton huomaan ESDRA:n luotua lajeille omat
sääntönsä viime kesänä. Kaikissa euroopan maissa näin ei kuitenkaan ole, vaan mm.
Ranskassa, Sveitsissä, Tsekissä ja Puolassa on oma liittonsa sulan maan lajeille.
Eurooppaan on perustettu tänä vuonna myös uusi kattojäjestö European Canicross
Federation (EFC) hallinnoimaan koirajuoksua ja pyöräilyluokkia. EFC sai myös IFSS:n
jäsenyyden, eurooppalaisten vastustuksesta huolimatta, ja järjestää EM-kilpailuja
kuten ESDRA:kin, ainoastaan sillä erotuksella, että ECF:n lajivalikoima kattaa
ainoastaan koirajuoksun ja pyöräluokat, joissa sillä on useampia sarjoja kuin
ESDRA:lla. Useampia sulan maan lajien harrastajia kaksien EM-kisojen järjestäminen
varmasti hiukan hämmentää, mutta aika näyttää, miten kattojärjestöt tulevat
aikanaan muotoutumaan.
Marraskuussa 2004 kilpailtiin Ranskan Saultissa ensimmäistä kertaa sulan maan
EM-kilpailuissa. MM-tasolla lajissa on kilpailu jo vuodesta 2002 alkaen, jolloin IFSS
järjesti sulan maan ensimmäiset MM-kilpailut Italian Ravennassa marrasjoulukuun
vaihteessa. Siellä kilpailtiin viidessä luokassa; koirajuoksu, koirapyöräily,
1-koiran, 2-koiran ja 4-koiran kärryluokissa. Suomalaisia ei näissä mittelöissä ole
vielä tähän mennessä mukana ollut.
Sulan maan valjakkourheilun suosio kasvaa euroopassa nopeasti ja syrjäyttänee
harrastajamäärissä ainakin eteläisessä ja osin myös keskisessä euroopassa
tulevaisuudessa talviset valjakkourheilun lajit. Kuka tahansa koiraurheilusta innostunut
innokkaan vetokoiran omistava voi alkaa harrastaa sulan maan lajeja ilman
sääolosuhteiden rajoitteita. Tämä on kieltämättä etu, jota talvilajit eivät pysty
tarjoamaan. Aika näyttää, miten suomalaiset ottavat uudet lajit omakseen ja milloin
ensimmäinen suomalainen valjakko nähdään MM- tai EM-kilpailuissa. Toivottavasti
mahdollisimman pian!
Kati Kettumäki 9.12.2004
Vetoliinan
kiinnitysvinkki polkupyörään
Koirapyöräily on Keski-Euoopassa suosittu harrastus ja kilpailumuoto. Laji on saanut
viime vuosina paljon jalansijaa myös Ruotsissa ja Norjassa. Osalle se on vain oivallinen
kesäharjoittelu muoto talven valjakkohiihtokilpailuja varten ja osalle totinen
kilpailulaji. Suomessa lajin harrastus on vielä ollut varsin vähäistä ja ensimmäiset
lajin SM-kilpailut pidetään lokakuussa 2005.
"Itse kokeilin lajia omalla koirallani, bordercollie Tinolla ensimmäisen kerran
syksyllä 2003. Laji tarjoaa todellista vauhdin hurmaa ja välillä vähän
vaaratilanteitakin. Tänä kesänä vieraillessani Norjassa sain kokeilla
koirapyöräilyä yhdessä lajin maailmanmestarin kanssa eli Marianne Krakkin
saksanseisoja uroksen Antonin kanssa. Onhan siinä vauhdissa tietenkin eroa, jos vertaa
sitä vaikka vauhtiin Tinon kanssa. Mutta siinä lajin hienous piileekin ainakin
harrastus- ja harjoittelumuotona; koiran voima ei ole niin ratkaiseva, vaan kevyemmällä
koirallakin pääsee kokemaan jo vauhdin hurmaa, kun vähän helpottaa koiran urakkaa
polkemalla rankemmissa maastokohdissa. Ennen kuin lajia lähtee kokeilemaan, on koiran
osattava perusasiat eli vasen-oikea käskyt ja tietysti pysähtymisen. Kovasta vauhdista
johtuen ohitettavia voi tulla paljonkin eteen eli sen tulisi sujua ennen kuin lajia rupeaa
kokeilemaan. Varusteista sen verran että pyöräilijällä on oltava vähintään
kypärä ja mielellään myös hanskat. Maastopyörä on lähes välttämätön koska
kestopäällysteellä lajia ei kannata harrastaa. Pyörässä on oltava tehokkaat jarrut.
Toimivat V-jarrut ovat hyvät ja levy-jarrut vielä paremmat. Jousitus pyörässä ei ole
välttämätön, mutta tekee epätasaisella alustalla ajosta mukavampaa ja helpottaa
pyörän hallintaa.
Tarkempaa tietoa varusteista on ESDRAN säännöissä kesäpuolen osalta.
Säännöissä ei mainita vetonarun kiinnittämisestä muuta kuin että päässä ei saa
olla mitään lukkoa ja se on oltava helposti irrotettavissa. Se mihin kohtaan vetonaru
pyörässä kiinnitetään voi vaihdella, mutta yleensä se kiinnitetään pyörän
etuosaan ohjainkannattimen alle, johon sen myös itse kiinnitän. Olen nähnyt, että se
on kiinnitetty myös satulaputken alapuolelle ajamisen helpottamiseksi, sillä silloin
koiran äkkinäiset liikkeet sivulle jne. eivät tunnu niin voimakkailta ja pyörä on
ehkä helpompi hallita." Vetonarun voi kiinnittää myös ohjaajan vetovyöhön.
Jos suunnittelet koirallesi valjakkourheilu-uraa ota sille heti pentuna mikrosiru
tatuoinnin sijaan. Kaksipäiväisissä kilpailuissa koira on pystyttävä nopeasti
tunnistamaan ja silloin siru on kätevin ja sääntöjen mukaan ainoa hyväksytty
tunnistemerkintä. Tatuoinnin suhteen ollaan kuitenkin toistaiseksi noudatettu
"joustavaa tuomarilinjaa" kansallisen tason yksipäiväisissä kisoissa.
Joni Oilinki, Valjakkourheilu-lehti 3/2004
|
VUL postimyynnistä valjakkourheiluvarusteet
Yhteistyössä mukana:
Valjakkourheilukin saa tukea veikkausvaroista
|