Urheilijan infektiot ja niiden hoito

Infektiotauti on urheilijan suorituskykyä heikentävä sairaus. Sen varhainen tunnistaminen ja oikea hoito ovat tärkeitä ja mahdollistavat paluun suunniteltuun urheiluharjoitteluun ja kilpailutoimintaan mahdollisimman pian. On tärkeää kuitenkin huomioida, että kiirehtiminen liian aikaisin harjoitteluun tai kilpailemaan voi olla vaaraksi ja pitkittää viikkojakin paluuta 

Infektiotauti: syyt, seuraukset ja oireet

Infektiot ovat meille jokapäiväinen riski, liikkuuhan tautia aiheuttavia mikrobeja paljon ympäristössämme. Tartunnat tapahtuvat herkästi sekä kosketustartuntana että ilmassa kulkeutuvina pisaroina. Vaikka urheilijan hyvä peruskunto suojaakin infektioilta, tartuntoja tapahtuu runsaasti.

Tavallisimmat tulehduksia aiheuttavat taudit ovat viruksien aiheuttamia. Oireet ilmenevät joko paikallisina infektio-oireina, kuten kurkkukipuna tai ylähengitystietukkoisuutena, nuhana ja yskänä tai edellämainittuihin oireisiin voi liittyä yleisoireita. Viime mainittu taudin laaja-alaisempi muoto ilmenee kuumeiluna, lihaskipuina ja väsymyksenä. Virusinfektio voi aiheuttaa myös ruoansulatuskanavan oireita, kuten oksentelua ja ripulia. Yleisoireita esille tuovassa taudin vaiheessa elimistössä tapahtuu myös lihaksissa muutoksia aineenvaihdunnan alueella ja sen seurauksena suorituskyky alenee. Oikea reagointi taudin ensioireisiin on edellytys mahdollisimman nopealle paluulle täysipainoiseen harjoitteluun. Riskien otto ei kannata.

Infektiotaudin hoito

Infektiotaudin ensioireiden ilmaantuessa on vaikea arvioida, kuinka laajaksi infektio leviää, tuleeko vain lievä paikallisinfektio-oireilu vai ilmaantuuko myös yleisoireita. Taudin alkuvaiheessa kova tai pitkä fyysinen rasitus voi pahentaa taudin kuvaa. Siksi liikuntakielto ja lepo ovat aiheelliset toimenpiteet aina ensioireiden ilmaantuessa ja niiden tulee jatkua yleisoireiden ilmaantuessa. Levon tulee jatkua kunnes kuume, poikkeava väsymys ja kuumetaudille tyypillinen korkea leposyke ovat normalisoituneet. Sen jälkeen voidaan aloittaa ns. toipumisvaiheen hoito, kevyt liikkeellä olo, kevyellä kuormituksella harjoittelu ja vähitellen itseään kuunnellen kuormituksen lisäys, ellei poikkeavia signaaleja harjoitukselle reagoinnissa ilmene. Mitä pitempi kuumeperiodi on ollut, sitä pitempi on toipumisvaiheen oltava. Infektion aikana kilpaileminen ei tuo toivottuja tuloksia ja voi pitkittää toipumista, jopa vaarantaa sen.

Elimistön poikkeava väsymys tai heikko rasituksen sietokyky infektiotaudin jälkivaiheessa viestii puutteellisesta toipumisesta ja voi olla signaali tulehduksesta esim. sydänlihaksen, munuaisten tai muun kehon alueelta. Tällöin lepovaiheen pitkittäminen on tarpeellista. Tässä vaiheessa myös lisätutkimukset ovat tarpeen. Lääkärikäynti, laboratoriokokeet sekä EKG-tutkimus antavat tällöin lisätietoa infektiotaudin tilanteesta. Infektio-oireilun pitkittyessä esim. kuumeiluna (yli 4 vrk), voimistuneina hengitystieoireina tai rintakipuina antavat myös aihetta arvioida tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä. Virusinfektioon voi liittyä pitkittyessään bakteeri-infektio esim. korvatulehduksena, poskiontelotulehduksena, keuhkoputkentulehduksena tai keuhkokuumeena, ja tällöin antibioottilääkitys infektiota vastaan on aiheellinen.

Infektiotaudin aikana urheilu, fyysinen kuormitus, voi pitkittää taudin paranemista ja altistaa vaarallisillekin tilanteille, kuten rytmihäiriöille ja jopa äkkikuolemalle. Sairaana tai toipilaana harjoittelu ei aikaansaa normaalia harjoitteluvastetta ennen kudosten paranemista ja toipuminen voi viedä viikkojakin. Infektiotaudin jälkeen on erityisen tärkeää kuunnella kehon signaaleja ja arvioida harjoitteluun liittyviä tuntemuksia.


Lääkitys

Virusinfektion hoito lääkityksin on oireenmukainen. Tulehduskipulääkitykset alentavat kuumetta ja helpottavat kipuja. Hengityselinoireisiin voidaan käyttää limakalvoturvotusta vähentäviä lääkkeitä. Yskän hoito liman irtoamiseksi tapahtuu höyryhengityksellä, mutta myös limaa irrottavat yskänlääkkeet voivat olla avuksi. Allergiaa tai astmaa sairastavan on infektiotilanteessa yleensä syytä lisätä lääkitystä välttyäkseen pitkittyvältä infektiolta ja esim. poskiontelotulehdukselta. Ruoansulatuskanavan oireita lääkitään myös oireenmukaisin lääkkein (pahoinvointi ja ripulilääkkein)


Doping- kielletyt ja sallitut lääkeaineet otettava huomioon

Infektiotaudin lääkityksenä urheilijalle voidaan käyttää sallittuja lääkeaineita, hyviä hoitovaihtoehtoja on valittavissa. Kuitenkin flunssanoireisiin, nuhaan ja yskään voi saada apteekista (ilman reseptiä) tai lääkäriltä valmisteita, jotka sisältävät kiellettyjä lääkeaineita (lähinnä piristeitä tai astmalääkityksenä käytettyjä keuhkoputkia avaavia lääkeaineita). Niiden käyttö voi olla urheilijalle joko kiellettyä tai käyttöön liittyy rajoituksia esim. kilpailukaudella. Infektiotaudin lääkitystä harkittaessa on tärkeää selvittää itselle lääkkeen käyttömahdollisuus. On myös huomioitava, että astmaatikon lääkitys infektiotautitilanteessa voi olla erilainen kuin urheilijakaverin, joten lääkityksien käyttömahdollisuudet on selvitettävä yksilökohtaisesti. Urheilijalla tulee olla käytettävissä voimassa oleva “kielletyt ja sallitut lääkeaineet” -luettelo hoitaessaan itseään.


Yhteenveto:

Infektioiden ehkäisy:
- hyvä peruskunto
- tartuntatilanteiden välttäminen
- influenssaepidemiaa vastaan rokote


Erityishuomiot urheilijan infektiotilanteessa:

- taudin ensioireiden ilmaantuessa lepo aina aiheellinen
- yleisoireet kuten kuume, lihaskivut ja poikkeava väsymys antavat aiheen aina välttää fyysistä kuormitusta.
- riittävän pitkä toipumisvaihe on tärkeä infektiotaudin jälkeen: harjoittelu aloitetaan asteittain kuormitusta lisäten ja itseä kuunnellen.

Laura Jaakkola liik.lääket.erik.lääkäri

Jokaisella urheilijalla tulee olla käytettävissä voimassa oleva “kielletyt ja sallitut lääkeaineet” –luettelo. Vihko uusiutuu vuoden välein.

Palaa takaisin