Dopingvalvonta Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton kilpailuissa

Ell Seppo Hyyppä ja MMM Riitta Kempe (päivitys 1.12.2011)
MTT, Ypäjä

Dopingilla tarkoitetaan sitä, että urheilijalle annetaan aineita, jotka voivat vaikuttaa hänen suoritukseen. Lisäksi dopingiksi tulkitaan kieltäytyminen tai pakoilu dopingtestistä. VUL:in kilpailuissa dopingsäännökset koskevat sekä ihmisiä että koiria. Ihmisillä ja koirilla dopingsäännöt eivät ole kuitenkaan samanlaisia.

Hiihtäjien ja ajajien osalta noudatetaan samoja pelisääntöjä kuin muissa urheilulajeissa. Ihmisillä jaetaan lääkeaineet kahteen ryhmään; sallitut lääkeaineet, joita voidaan käyttää sairauksien hoitoon ja joita saa löytyä myös dopingnäytteestä, sekä kielletyt lääkeaineet, joita ei saa käyttää lainkaan. Suomen Antidoping-toimikunta julkaisee vihkosta, jossa ihmisille sallitut ja kielletyt lääkeaineet on lueteltu. Urheilija on velvollinen tutustumaan häntä koskeviin sääntöihin. Hänen olisi hyvä keskustella lääkärinsä kanssa lääkevalinnoista aina hoitojen yhteydessä ja silloin olisi Antidoping-toimikunnan vihkonen hyvä olla mukana. Jollei sallittujen listalta löydy hoidon kannalta välttämätöntä lääkettä, kansainvälisen tason urheilijoiden ja kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuvien urheilijoiden on haettava erivapautta lääkeaineen käytölle. Hakemukset on urheilijan toimitettava etukäteen kansainväliselle lajiliitolleen (kansainvälisen lajiliiton sääntöjen mukaisesti) iästä ja kansallisesta tasosta riippumatta. Mikäli urheilijalla on ADT:n hyväksymä erivapaus, urheilijan tulee selvittää, hyväksyykö kansainvälinen lajiliitto ADT:n tekemän erivapauspäätöksen. Kansainvälisen lajiliittonsa rekisteröityyn testauspooliin kuuluvat urheilijat hakevat aina erivapauden etukäteen kansainväliseltä lajiliitoltaan. Muiden (tasomäärittelyn ulkopuolella olevien) urheilijoiden kohdalla ADT tarkistaa jälkikäteen, että kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa olevien aineiden käytölle on lääketieteellinen peruste. Tällöin ADT pyytää urheilijaa toimittamaan tarvittavat todistukset ja selvitykset jälkikäteen.

Koirilla taas voidaan sen hoitoon käyttää kaikkia koirille rekisteröityjä lääkevalmisteita, mutta dopingnäytteestä ei saa löytyä jäämiä mistään aineesta, joka ei ole peräisin normaalista ravinnosta. Koiralla noudatetaan periaatetta, että koiran on oltava terve kilpaillakseen, eikä se silloin tarvitse lääkkeitä. Tämä ero ihmisurheilijoihin johtuu siitä, että ihminen voi itse päättää omasta kilpailemisestaan, mutta koira on riippuvainen ihmisestä. Poikkeuksena on narttukoirien kiiman estoon käytettävät valmisteet, mikäli ne eivät sisällä testosteronia. Lisäksi perussääntöön tekee pienen poikkeuksen muutamat hoidot, joita kilpailujen virallinen eläinlääkäri saa antaa tutkittuaan ensin koiran ja varmistuttuaan siitä, että kilpailun jatkaminen ei vaaranna koiran hyvinvointia. Keskeyttäneet koirat hoidetaan tietysti aina parhaalla mahdollisella tavalla parhailla mahdollisilla lääkkeillä. Tilanteen tekee hieman hankalaksi se, että lääkeaineen häviäminen elimistöstä riippuu antotavasta, kuurin pituudesta ja lääkeannoksesta. Lisäksi yksilöiden välillä on vaihtelua lääkkeen poistumisnopeudessa. Erityisesti pistoksena nahan alle tai lihakseen annettavat pitkävaikutteiset lääkkeet voivat näkyä dopingtarkastuksessa kauan, koska lääkkeen vapautuminen pistoskohdasta voi olla hidasta. Viitteellisinä minimiaikoina, joita vähintäänkin tulisi noudattaa, voidaan pitää Suomen Vinttikoiraliiton ohjeita.

• Koiranomistaja on velvollinen ottamaan selvää lääkehoitojen jälkeisen kilpailukiellon pituudesta ja pyydettäessä selvittämään koiran saamaa lääkitystä kilpailujen eläinlääkärille.

Kun koiran joutumisesta dopingtarkastukseen on ilmoitettu, sovitaan samalla kilpailijan kanssa näytteenottoajasta vähintään tuntia myöhemmmin. Koiraa tulee nesteyttää runsaasti maaliin tulon jälkeen ja laittaa se sitten kuljetusboxiin. Mikäli tila, jossa koira on, ei ole lukittavissa, sitä pitää valvoa. Sovittuna aikana kilpailija ilmoittautuu näytteenottopisteessä edustajansa kanssa ja DCO tai DCA lähtee mukaan ottamaan näytettä koirasta autolta. Koiralta kerätään virtsanäyte (90 ml), Aikaa, joka virtsanäytteen odotteluun voidaan käyttää, ei ole rajoitettu. Kun näyte on saatu, kilpailijan jakaa, pakkaa ja sinetöi näytepurkit ja tarkistaa,että niissä on samat koodit kuin dopingkaavakkeessa.

Kilpailija on aina itse vastuussa oman lääkityksensä luvallisuudesta ja koiran saamista lääkityksistä. Jos käry käy, syytä ei voi vierittää lääkkeitä määränneelle lääkärille tai koiraa hoitaneelle eläinlääkärille, koska kilpailijan tietämättömyys ei kelpaa selitykseksi. Toivottavasti jokainen kilpailija tuntee vastuunsa, sillä laji ei kaipaa positiivisen dopingnäytteen tuomaa negatiivista julkisuutta.

Lisätietoja antidopingasioista:
Suomen Antidopingtoimikunta, www.antidoping.fi

Palaa takaisin