Teemu Kaivola voitti Italiassa kaksi MM-kultaa ollen kilpailujen ainoa tuplamestari, DS2 NB -luokassa McAhon kennelin koirilla ja lisäksi kultaa myös DR6 -luokassa. Eeva Äijälä voitti kultaa DS1 NB -luokassa koiransa Nikanin kanssa! Kati Mansikkasalo-Jurvelin ja koiransa Redi voittivat MM-kultaa naisten koirapyöräilyssä ja Vesa-Pekka Jurvelin saavutti MM-hopeaa DS1 -luokassa. Antti Mäkiaho saavutti MM-kultaa DR4 NB -luokassa. Viidellä kullalla ja yhdella hopealla Suomi oli kisojen mitalitilaston kärjessä!!!

Muista suomalaisista Erkki Bürkland oli viides DS2 NB -luokassa ja neljäs DR4 NB -luokassa. Maija Nivala oli neljäs DS1 -luokassa. Perjantaina kilpailuissa nuorten sarjoissa Tanja Ignatius oli kuudes nuorten naisten koirapyöräilyssä, Vera Ignatius oli kahdeksas nuorten DS1 -luokassa, Patrik Köcher oli kuudes nuorten miesten koirajuoksussa ja Jasmin Köcher oli yhdeksäs nuorten naisten koirajuoksussa.

Suomesta MM-kilpailuissa oli mukana 11-henkinen maajoukkue: 4  junioria koirapyöräilyssä, 1-koiran kärryluokassa ja tyttöjen ja poikien koirajuoksussa sekä kaikkiaan 7 aikuisten sarjaan osallistuneutta. Olosuhteet Italiassa olivat erittäin hankalat. Rata oli pääosin joen vesijättöaluetta ja lauantain vastaisena yönä alkanut vesisade teki radasta mutavelliä. Lämpötila nousi lauantaina iltapäivällä liian korkeaksi ja osa luokista jouduttiin perumaan. Sunnuntaina saatiin pilvipoudalla ajettua kaikki luokat lävitse, myös lauantaina perutut luokat.

Tulokset löytyvät kisasivuilta osoitteesta: http://www.ifssevents.com/races/race-results.html

Facebook sivut löytyvät osoitteesta: https://www.facebook.com/groups/219499694887512/223396697831145/?notif_t…

Joukkueenjohtaja Kari Tolkkila kirjoitti oheiset kuulumiset Italiasta:

Kolmas päivä, onnellisesti ohi.

Eilisestä lämpötilasta johtuen kisat aloitettiin suunniteltua aikaisemmin (eli samaan aikaan kuin lauantaina) niistä luokista, jotka oli peruttu eilen.

Ensimmäisenä selvästi kuivemmalle, vaan ei kuivalle, radalle starttasi Teemu DS2 NB -luokassa MacAhon kennelistä lainatuilla koirilla. Teemu lähti matkaan toisena ja tuli maaliin ensimmäisenä. Kuuluttajakin hehkutti ensimmäisenä lähteneen ja lopulta toiseksi sijoittuneen Ruotsin Moa Björkin maaliintuloa, kunnes huomasi, että uuuups… väärä numero. Teemulle kertaheitolla ylivoimainen, yli 1,5 min johto. Toisena suomalaisena samassa luokassa matkaan lähti Erkki, sijoittuen lopulta viidenneksi pari sekuntia ennen kuudenneksi sijoittunutta englantilaista.

Mitalitili oli avattu ensimmäisellä maailmanmestaruudella

Seuraavassa luokassa, DS1 NB, matkaan lähti Eeva Äijälä. Eevan ajo ja potkiminen menivät nappiin, vaikka hän joutuikin radan kapeudesta johtuen odottamaan edellään lähteeneen (ja kolmanneksi sijoittuneen) venäläisen ohituspaikkaa jonkun aikaa. Eevakin voitti luokkansa ylivoimaisesti kukistaen toiseksi sijoittuneen liettualaisen 50 sekunnilla. Tästä huolimatta Eevan sijoitusta jouduttiin jännittämään parikymmentä minuuttia, ennenkuin saatiin lopullinen vahvistus sille, että omasta ajanotosta puuttunut britti ei ollut startannut. Vaikka lähtö ja maali olivat vierekkäisillä urilla, minun oli käytännössä mahdotonta saada seurattua sitä, lähtivätkö kaikki kilpailijat matkaan vai eivät. Ja kun yksi tuloaika puuttui kirjanpidosta, mielessä oli epäilys siitä, missasinko yhden vai mikä mättää. Palkintojenjakotilaisuudessa radan varressa ollut tuomari kävi kehumassa Eevan suoritusta. Hän oli todennut muille ratavahdeille, että tuossa menee tämän luokan voittaja.

Toinen maailmanmestaruus

Tämän jälkeen ajettiin kolme luokkaa joissa ei ollut suomalaisedustusta.

DR6. Ensimmäisenä starttasi ensimmäisen lähdön voittaja Teemu Kaviola. Ups, eiku siis Kaivola. Tämän päiväinen aika oli hieman huonompi kuin lauantain. Se yhdistettynä lopulta toiseksi sijoittuneen Ruotsin Patrik Jadstenin hirrrrvittävään vauhtiin taisi aiheuttaa ylimääräistä sydämmentykytystä varikolla, kunnes sain ilmoitettua radiopuhelimen välityksellä sen, että peli on selvä ja Teemu on maailmanmestari.

Kolmas maailmanmestaruus

Tähän väliin miesten pyöräily jossa ei myöskään nähty suomalaisväriä. Tämän luokan voitti ”totuttuun tapaan” Igor Tracz Puolasta.

Seuraavaksi naisten pyöräily jossa kolmantena radalle lähti Kati. Tänääkin radalla nähtiin melkoisen huikea taistelu sekunneista. Käsiajanoton epäviralliset tulokset yhdistettynä suuriin muutoksiin yksilösuorituksissa aiheuttivat sen, että ajat piti laskea kahteen kertaan ennenkuin aloimme uskoa siihen, että näyttää hyvältä. TODENNÄKÖISESTI kultaa. Eroksi Katin ja kakkoseksi sijoittuneen Ruotsin Hanna Bergmanin välille jäi ainoastaan 1,3 sekuntia. Kyseessä oli koko kisan pienin aikaero voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Paljosta ei ollut kiinni, ettei mestaruus olisi valunut naapuriin, Hanna ajoi tänään luokan parhaan ajan parantaen omaa suoritustaan 52 sekunnilla! Maija päätti jättää pyöräilyn väliin tänään ja keskittää voimansa yhden koiran luokkaan.

Neljäs maailmanmestaruus Suomeen

Taas pientä taukoa ennen seuraavaa suomalaissuoritusta. Siitä vastasi Antti startatessaan DR4 NB -luokkaan piikkipaikalta. Onnistunut kierros ja mitallin väri oli selvillä, kultaa. Neljäntenä matkaan lähti Erkki pitäen oman sijoituksensa. Erkillähän kävi sikäli huono tuuri, että alkuperäiseen DR6 NB -luokkaan ei ilmoittautunut tarpeeksi lähtijöitä MM-arvoa varten, joten hän päätyi/joutui jakamaan koirat neloseen ja kakkoseen. Harmi sinällään, Erkin näytöt kuuden koiran luokassa ovat olleet melko vakuuttavia. Tällä kertaa emme päässeet näkemään, olisiko siinäkin luokassa soiteltu Fredrik Paciuksen säveliä.

Viides maailmanmestaruus Suomeen

Kaikki nelosen valjakot eivät olleet edes saapuneet maaliin, kun lähtöviivalle asettuivat seuraavat suomalaiset. DS1 -luokassa kolmantena startannut Vesa-Pekka ja heti perään lähtenyt Maija. Lähtöjä toisella silmällä seuratessa oli mielenkiintoista katsoa erilaisia lähtötapoja. Toiset potkivat alusta lähtien täysillä, toiset taas keskittyivät pelkkään pystyssä pysymiseen koiran vastatessa yhdistelmän eteenpäin viemisestä. Vesku samoin kuin Maija ajoivat tämän päiväisen kierroksensa selvästi nopeammin kuin eilisen. Harmi vain, että myös muut kilpailijat onnistuivat parantamaan omia suorituksiaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Kärjen osalta tulokset muuttuivat siten, että Vesku paransi tulosta pykälällä ja mitallin väri vaihtui pronssista hopeaan. Maija otti ajasta pois 23 sekuntia, harmi vain, että myös muut nipistivät omia aikojaan ja Maija joutui tyytymään lauantain siojtukseen ollen neljäs. Antti päätti jo launtaina jättää tämän luokan väliin.

Suomeen hopeaa

Jäljellä oli enää virallisten tulosten jännittäminen ja palkintojenjako.

Tuloksia ei koskaan ilmestynyt mihinkään näkyville, saimme niitä ainoastaan Suomesta kerrottuina. Palkintojenjaossa suomalaiset olivat ainoat, jotka uskalsivat laulaa kansallislaulun SUUREEN ääneen. Meni nuotin vierestä tai ei. Tosin tässä lajissa kävi se, että loppua kohti nuotti alkoi löytymään ja suorituskertoja tuli ”vain” viisi.

Jos katsomme pikaisesti mitalitilastoa ja jätämme pois junnut + veteraanit (heitä mitenkään vähättelemättä, en vaan jaksa nyt niitä kaivaa ja laskea), niin kisojen mitalirohmu oli pieni, pohjoinen jääkarhujen maa Suomi. Ainoa maa, joka sai enemmän kuin yhden MM-kullan + eniten mitaleja + kisojen ainoan tupla-mestarin, Teemun.

Näihin tunnelmiin tältä päivältä, väsymys alkaa ottamaan yliotteen. Lataan vielä pari kuvaa, jos kamerasta löytyy edes jotenkin onnistuneita otoksia.

Huominen menee hyvin pitkälle ilman nettiyhteyttä, joten palaan muihin fiiliksiin EHKÄ tiistaina. Kerrottavaa riittää jos lukijoita kiinnostaa. Tarinaa olisi mm. kellojensiirrosta, eläinlääkäreistä, varoituksista, hylkäyksistä, stake-outeista ja ties mistä…

Falze di Piave hiljenee vähäksi aikaa (ja allekirjoittanut keskittyy kotimatkaan).